Äitienpäiväterveiset Genevestä! Olipa lähellä etten kerinnyt kirjoittaa mitään. Se olisi ollut todella sääli, koska mähän juhlin perinteisesti kaikkia kalenterimerkkipäiviä bloggaamalla yksin pimeässä!
Juhlapäivääni mahtui yllättävän paljon kortteja, suloiset kakkukestit keittiön pöydän ääressä, yksi vakavahko pottakriisi, kolme Lego-kirkontornia ja yksi hämähäkki ja kärpänen -leikki. Kahdet aurinkorasvaukset juosten, yksi särkynyt lasten posliinilautanen, yksi laastaroitu pikku kätönen, yksi jäähy itselle ja yksi todella kipeä ja väsynyt mies.
En siinä eläessäni ja eläytyessäni ennättänyt ehkä herkistyä ihan juhlan edellyttämällä tavalla, enkä miettiä liikuttavaa runoa äitienpäiväpostausta varten. Pari sanaa voisin lapsilleni kuitenkin näpyttää: Kiitos seurasta tänä(kin) aurinkoisena, eloisana, meluisana ja kiivaana päivänä! Enpä olisi sitä paremmissa porukoissa voinut viettää!
Oma äitini ei ole varsinaisesti sitä tyyppiä, joka kieriskelisi onnessan julkisissa kehuissa ja kiitoksissa. Sen verran kuiteski kiusakseen haluisin hänellekin tässä väsypössyissä vielä sanoa että kiitti kun saatiin taas tulla ja remuta! Moni mummu vois jo viikossa pikkuisen väsähtääkin mut et sä. Tuttua kuulema.
Jaa juu ja et kai sää vaan mua tolla tarkottanu?
Lopuksi vielä Ihanaa äitienpäivää Suomeen, Sveitsiin, Kyprokselle, Venäjälle, Ranskaan, Singaporeen, Kreikkaan, Espanjaan, Ruotsiin, Sudaniin ja Japaniin ja joka paikkaan missä meitä on! Kyllä me rokataan.
Vaikka sitten juosten!
Ei kai taas 